Unijorinoita

Näin unikoosteen, jonka puolivälissä olin keikahtaa tuolilla rytäkällä muiden niskaan, ja joka päättyi kuskittoman bussin kyydissä olemiseen. Kuski vain keräsi kamppeensa ja siirtyi muina miehinä käytävälle seisoskelemaan, bussin kiitäessä eteenpäin. Etsin katseellani hätäjarrua (ei kai semmoisia busseissa olekaan?), jonka paikallistettuani huusin sen vieressä horjuvalle että kiskaisee siitä. Ei reagoinut. Joten itsehän sinne oli mentävä, bussin keikkuessa puolelta toiselle. Jarru oli seinässä kiinni oleva kahva, jota kiskoessa seinästä tuli narua, narua, ja lisää narua, ei mitään vaikutusta bussin nopeuteen. Jarrun vieressä seisova tyyppi sanoi jotain hätäistä, mistä en saanut selvää. Heräsin.

Jep, joka suuntaan muka pitäisi revetä eikä se ole ihan hyväksi pidemmän päälle (mopo karkaa käsistä). Uni ei kylläkään kuvannut nykytilannetta, vaan ennakoi tulevaa, tai siis hiukan ennakkoon varoitteli että pitää muistaa ottaa iisisti. Kiitti, otanpa sit.

Olisi muuten hauska kuulla, voittiko kukaan mua tuossa kuolema-testissä! Aikooko joku ruoja elää vanhemmaksi? Mää oon kilpailuhenkinen, lähen heti lenkille, syön rutosti vähemmän eineksiä ja teen tuplasti enemmän kunnon ruokaa, jos näin kävi. :-D Toisaalta, emmietie hotsittaisko täällä enää sitten hirmusti haahuilla, jos kaikki kivat tyypit ois jo mullan alla.